torstai 30. huhtikuuta 2015

Höyrähtäneet hihhulit pitää tästä ryhmästä!

Hei ja hauskaa kaikkien kommunistien riemujuhlaa! Kun ei ole muutakaan tekemistä kuin juoda kaljaa, ajattelin päivittää taas blogia. Lupailin viime kerralla jotain tosi hienoa, ja hitto, en aio pettää teitä!

Mutta sitä ennen heitän ässän lahkeesta. Jos joku tykkää jostain klipistä tosi paljon, eikä osaa esim. ladata sitä YouTubesta (en minä ainakaan osaa), niin nämä kaikki tähän asti julkaistut äänet on nyt tungettu tommoseen kansioon Google Corporationin datalinnoituksessa. Eli tämmösestä osoitteesta

https://drive.google.com/folderview?id=0ByBEf8Hq13ulcmVkTXFFM2hNcEU&usp=sharing#list

voitte latailla vaikka kaiken. Linkki yrittää pysyä jatkuvasti tuossa sivun yläosassa, josta voitte sitä varovasti klikkailla. Varokaa Mustaa Jäätä!

Asiaan! Olli Kangassalon scifi-aikatraktori oli mielestäni eräs parhaista Vyöhykkeen sarjoista. Tässä ilmeisesti viimeisessä osassa (ainakaan enempää ei ole tähän blogiin tulossa) tutkaillaan atomiaseen vaikutusta tieteiskirjallisuuteen. Mukana mm. Walter M. Millerin Canticle for Leibowitz, eräs post-apokalyptisen kirjallisuuden klassikoista. Ja totta hemmetissä tässä vieläpä pommitetaan Hiroshima!



Kaaaboooom! Jerrmanin sarjakuvasarja on ollut kunnon tykitystä. Marshal Law-esittely on Top-3 kamaa tässä blogissa, eikä se White Trash siitä paljon jälkeen jäänyt (jälkeenjäänyt... hahaahhahahaahaa!). Tämä viimeinen osa on kai vähän vakavampi, mutta erittäin mielenkiintoinen. Goottirokkari Glen Danzig on "kunnostautunut" myös sarjakuvien käsikirjoittajana, ja tuloksena tästä oli Verotik-niminen kustantamo. Jerrman paljastaa Verotikin pahimmat ja parhaat tuotokset.



Keijo Kultti on tullut tässä viime viikkoina tutuksi, tai ainakin parasta olisi, että on. Tässä on nyt saagan päätös, jossa Keke joutuu setvimään väestönkasvun ongelmia vuonna 2050. Aivan sairasta menoa, ja pelottava tulevaisuudenvisio. Parasta olisi, että kuuntelette tämän ja teette kaikkenne ettei tämä aikavektori koskaan toteudu. Kirveet käteen joka jannulle!



Loppuun vielä kuitti tuosta blogissa auki olleesta äänestyksestä, johon kokonaista 11 ihmistä osallistui. Blogin sadomasokismitarjonnasta ei KUKAAN tunnustanut olevansa kiinnostunut. Muu taide, kuten elokuvat ja sen semmoinen roska kiinnosti joitakuita. Mutta sitten se huolestuttava osa: Yli 100% Hörhöilystä oli kiinnostunut 8 äänestäjää. 8! Siis kolme äänestäjää ei halunnut Yli 100% Hörhöilyä... no, syylliset lienee helppo paikantaa ja pakkohoito avaruusgulagissa parantaa kaikki mielen ongelmat. Harmi vain, että en muista, laitoinko itse rastin siihen kohtaan...


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tonight we're gonna party like it's 1994!

Otsikon mukaisesti nyt tarjolla katsaus vuoteen 1994. Great...

Ensimmäiseksi elokuviin. Herran vuonna 1994 Kirkon Tiedotuskeskus julkaisi dokumentaarisen lyhytelokuvan Saatana Kutsuu Minua. Jouni Hokkanen esitteli sen 1994-roskaelokuvakatsauksen alkajaisiksi. Sitten Kim Finn tarttuu muihin tuona vuonna julkaistuihin vähemmän hyviin elokuviin. Hauska katsaushan tämä on, Natural Born Killersin ja Rauni Mollbergin suhteen olen samaa mieltä, uuniin vaan. Ja eihän Forrest Gumpkaan mikään hyvä elokuva ole, mutta hieman alkaa haista pakonomainen USA-vastaisuus, kun se luokitellaan maailman taantumuksellisimmaksi ja vaarallisimmaksi elokuvaksi. Get real. Ja sitten Steven Seagalin On Deadly Ground. Viimeisen 20 vuoden aikana tulleisiin toimintaelokuva"tähtiin" verrattuna Seagal on nero, ja On Deadly Groundissa on sikakova meno, plus ekologinen sanoma! Roskaa se kyllä on, mutta jumankauta niin pitääkin. Nyt suu kiinni ja menoksi.



Ja sitten kirjojen pariin. Toni Jerrman esittelee vuoden 1994 tärkeimmät (ja vissiin kaikki) käännetyt scifikirjat, ja myös suomalaiset alan tuotokset. Silloinhan noita ei niin paljon tullut... ihan mielenkiintoisesti ja mielestäni todenmukaisesti Jerrman sanoo Risto Isomäen Gilgameshin Tappiota ensimmäiseksi todelliseksi suomalaiseksi science-fiction-romaaniksi vuosikymmeniin. Ikävä kyllä se oli myös lähes viimeinen ... itse uskaltaisin kuitenkin laskea vielä Isomäen seuraavan romaanin Pimeän Pilven Ritarit merkittäväksi kotimaiseksi scifi-kirjaksi. Sitten hajosi Ripaltakin kynä, eikä kukaan muukaan ole oppinut kirjoittamaan. Kauan sitten Markku Eskelinen oli jossain Yle Radio 1:n kirjallisuusohjelmassa puhumassa vuoden kirjallisesta sadosta (muistaakseni jonkin perusnovellikilpailun tuloksien tiimoilta), ja muiden hymistellessä Eskelinen oli realisti ja sanoi Suomen olevan henkisten kääpiöiden maa. Tästä on oltava samaa mieltä myös scifin ja fantasian suhteen. Mitään isoa ei kukaan halua kirjoittaa, avaruus ja kosmiset visiot ovat suunnilleen pannassa. Jänkhällä hiihtelevät pikkunoidat, hävityn talvisodan henki ja tunkkaiset ulkomailta kopioidut vamppyyri-, nymfo- ja steampunk- fanisarjat täyttävät hyllyt. Tuoreimmat inventiot ovat upposurkeat puoliomakustanteet ja joku Suomikumma (luoja, mitä seuraavaksi... persuspefiä?!). Mutta ei nyt hakata invalidia enempää, vaan kuunnellaan millaista se oli noina määrällisesti vähäisemmän tarjonnan aikoina.



Jätetään sitten vuosi '94. Muistanette koko tämän kalabaliikin aloittaneen klipin, Kimmo Hätisen raportin ufokokemuksestaan. Se ei suinkaan ollut Kimmon ainoa esiintyminen Vapaalla Vyöhykkeellä. Onneksi. Uskallan sanoa, että tämä nyt kuultavaksenne saatettava äänite on vielä arkaluontoisempaa materiaalia. Eikä ihme, sillä harvaan meistä on otettu yhteyttä LIESITUULETTIMEN välityksellä. Tuhotkaa tietokoneenne, tablettinne, puhelimenne ja Ono-Sendainne kun olette kuunnelleet tämän, Miehet Mustissa ja muut samanlaiset ovat pian ovellanne.



The truth, and everything but the truth jälleen ensi viikolla. Silloin sitten luvassa kaikkea muuta kuin yours trulynne kirjallisuuskritiikkiä. Silloin nimittäin räjähtää... kolme legendaarisen kovaa sarjaa saa päätöksensä, ja se on megatonnitason rytinää. Olkaa paikalla.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

LÄSKI EDUSKUNTAAN!

It ain't over until it's over. Pieniä supply-ongelmia on ollut... pitäisi digitoida, muokata, katsella kun joku ohjelma pyörittää jotain ja siirtää niitä koodeja johonkin maailmannettiin. Ilman suoraa datalinkkiä tai neuraaliyhteyttä se on kauhean työlästä, mutta kyllä tämä tästä.

Keijo Kultin saaga jatkuu. Viimeksi oltiin menneisyydessä, nyt nykypäivässä. Siis vuoden 199X nykypäivässä, meidän menneisyydessämme, jonkun muun tulevaisuudessa. Siellä jossain joka tapauksessa oli Kiasma, ja se edessä nelijalkaisella eläimellä ratsastavaa venäläistä kenraalia tms. esittävä patsas. Nämä eivät tahtoneet sopia samalle hehtaarille, ja mellakka oli valmis! Keijo paikalle ja sassiin!



Sivun ylälaidassa olevan äärimmäisen suositun ja demokraattisen äänestyksen mukaan sadomasokismi ei kiinnosta KETÄÄN tämän blogin "lukijaa". Siksi tähän ja nyt erittäin hieno SM- spesiaali. Musiikki, kirjallisuuskatkelmat, tunnelmat fetissiklubilta, täyttä asiaa. 5000 SHADES OF BLACK RUBBER! "Tää oli totta ja tää oli ihan järkyttävää, mä en ikinä tahdo nähdä mitään vastaavaa enää koskaan."



Loppuun katsaus goottikulttuuriin. "Goths as a rule don't go around graveyards...don't go around performing black masses". Äänessä Jerrmanin lisäksi aitoja brittigootteja. En oikein tiedä, liittyikö tämä juttu johonkin laajempaan kokonaisuuteen (kasetilla ei ainakaan ollut todisteita tällaisesta) vai oliko vain yksittäinen tutkaus goottimusaan ja -kulttuuriin. Vapaasta Vyöhykkeestä ei koskaan tiennyt, saattoi tulla aika lailla mitä vain ja mistä syystä vain. En nyt muista vaikuttiko tämä siihen, että gootahdin itsekin noina aikoina (syy taisi olla enemmänkin Sistersin Floodlandin), mutta kyllähän Midnight Configuration oli about ensimmäinen goottibändi, jonka näin livenä. Ghosttrain Club Rav. Kaisaniemessä 1997, never forget!


Hey now hey now now! Sing this corrosion with me (again next week)!


lauantai 11. huhtikuuta 2015

Ex Oriente Lux

Tsing tsang fu king hong kong kung po. Tetsuo! Hiroshima Nagasaki Akira Woo... Urotsukidoji VHS!!


Eli matkataan taaksepäin aikaan, jolloin aasialaiset toimintaelokuvat ja anime vasta tekivät tuloaan Pohjolaan. John Woo oli vielä Hong Kongissa, ja hyvä niin. Animea oli saatavana aika vähän, ja hyvä niin. Mies muuttui koneeksi bisarrin parranajo-onnettomuuden seurauksena, ja hyvä niin.

Kaikki tämänkertaiset klipit tulevat kasan huonolaatuisimmalta kasetilta, mistä pahoittelut (vaikka ei syy ole varsinaisesti minun), mutta kyllä näistä selvän saa. Alussa Sakari Remes kertoo Akirasta, ja sitten leikataan Toni Jerrmaniin, joka käy läpi japanilaisen animaation perusteet ja tuon ajan (ja nykyajankin) tärkeimmät sarjat ja elokuvat. Ihan terveellinen vilkaisu aikaan, jolloin kirjastojen sarjakuvaosastoja eivät vielä hallinneet isosilmäisten perverssiteinien seikkailuista kertovat loputtomat kirjajonot. Anteeksi reaktionistinen purkaukseni... kun tämä blogi on valmis, menen scifi-aikatraktoriin ja ajan vuoteen 82 kuuntelemaan The Sisters of Mercyä ja katsomaan Young Onesia, enkä enää valita siitä kuinka kaikki on nykyään niin huonosti. Mutta sitä ennen vielä tämä klippi ja sata muuta.



Tetsuo se vasta oli jotain. Sakari Remes kertoo tästä elokuvatuplasta, ja tämä onkin mielestäni hyvä esittely. Viiteen minuuttiin on saatu hyvin kasattua teemoja, ja Jodorowsky-sitaatti on kovaa kamaa. Taustalla myös loistomusaa, mikä ei muuten ollut poikkeuksellista Vapaalla Vyöhykkeellä (jos ette ole jo itse huomanneet). Muistan, kuinka silloin joku Concrete Blonden Ghost of the Texas Ladies Man tai Hawkwindin Zarozinia jäivät vuosikausiksi elämään mielikuvitukseen. Tosin, silloinhan koko Radiomafia oli aivan oikeasti "soitetaan mitä halutaan" -kanava. Mutta nyt nostalgiaitku sikseen... tässä tämä klippi ja ehkä sen jälkeen vielä yksi...




Lopuksi John Woo, jälleen Sakari Remeksen esittelemänä. Eiköhän kaikki nykyään tiedä Woon klassikot, mutta kyllä tämä kannattaa kuunnella, etenkin koska pätkän loppuosassa on tarkat ohjeet oman kotitoimintaelokuvan tekoon. Itse asiassa nuo ohjeet vievät pääosan tästä klipistä. Tiukka ja asiallinen tietopaketti, mikäli haluatte ohjeita esim. VHS-kasettien äänieditoinnista. Omalla hörhöporukalla tehtiin lukuisia kotisplattereita, joista parhaat olivat nimeltään Kokaiinimies ja Kauralyhde. Ensimmäinen kertoi ankaran tarinan kundista, joka kokaiinipäissään surmaa kaksi satunnaista ihmistä VASARALLA ja tulee sitten toisen uhrin ystävän ampumaksi. Tuleeko ihmisistä oikeasti vihreää oksennusta kun niitä ampuu haulikolla? Kauralyhteessä oli moottorisaha ja Pink Flamingosin (ei me sitä oltu nähty, vaan luettu Roskaelokuvat-kirjasta) inspiroima ulosteensyöntikohtaus. Viimeinen tekemämme leffa oli varsin bisarri Mondo Society (joka saattaa muuten löytyä internetin eräältä sivulta). Siina nuoltiin tennareita, mutta se on nyt niin sanotusti 'nuff said!



Älkää ajako partaanne, älkää menkö Neo-Tokioon (se räjähtää ihan kohta!), älkää surmatko ihmisiä vasaralla, vaan palatkaa VAPAAN VYÖHYKKEEN äärelle taas ... no, milloin itse haluatte. Uusia ääniä aion latailla tänne taas ensi viikolla.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Jesus... had days like this!

Pitkää kärsimysviikonloppua jouduttamaan tulkoon muutama mehevä auraalinen paisti.

Aluksi päästetään irti eräs tähän asti pimennossa ollut Vapaan Vyöhykkeen sankari: Keijo Kultti! Tämä hörhö seikkaili tutkimassa menneisyyden, nykyajan ja tulevaisuuden ihmeellisyyksiä, ja onneksi muutama näistä episodeista on tallella. Aluksi suunnataan tietenkin teologisesti merkittävälle paikalle noin 2000 vuotta sitten. Keijon kanssa tässä jutussa sekoileva Patti Pyllykoski perustuu muuten aitoon teologiin (yllättäen nimeltään Matti Myllykoski), joka aikanaan kirjoitti pappisväkeä suututtaneen kirjan.


Nalle Virolaisen massa- ja joukkomurhaajia käsittelevästä sarjasta ei ikävä kyllä ole tallella kuin tämä seuraava saatanan nimissä tehtyjä henkirikoksia käsittelevä osa. (Rotumurhia käsittelevä juttu jää kesken, mutta saatanhan senkin joskus tänne riipaista.) Nämä joukko/sarjamurhat olivat kova juttu 1990-luvun alussa, ja muistaakseni alan lehdessä (Tähtivaeltaja) oli myös Nallen tekijäesittelyjä. Itse ostelin innolla Kukunorista True Crime -keräilykortteja, ja nehän on vieläkin tallella (Zodiac Killer, Richard Ramirez, Charles Whitman, Jeff Dahmer, Carl Panzram...), ja joku aika sitten makeiltuani niillä sain kuulla, että semmoiset on ihan sairaita. No niinhän ne onkin. Ave satanas!


Kim Finn -niminen jannu teki jonkin verran juttua Vyöhykkeelle, pääasiassa elokuviin liittyen. Hän tuotti myös Äänipäiväkirjat-nimistä sarjaa, eli melkoisen outoja kuunnelmia. Tässä on niistä yksi. Täytyy sanoa, että tallella on vielä toinenkin, joka on vielä sairaampi ja hauskempi. Mutta koittakaa nyt kuunnella tämä ensin. Ette kadu. Rahat takaisin jos ette kadu.



 Kiitos taas, vastailkaa polliin (tuolla sivun ylälaidassa), saatatte voittaa lisää postauksia!